Tietoa rodusta
Schapendoes on hollantilainen pitkäkarvainen paimenkoira. Se on sosiaalinen ja seurallinen ja aina valmis leikkiin ja hauskanpitoon. Schapendoes on älykäs ja se oppii nopeasti ja helposti. Sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti, kuten agilityä, tokoa, raunioita ja näyttelyitä.
Schapendoes on säkäkorkeudeltaan 40-50 cm, normaalisti ja tasapainoisesti rakentunut paimenkoira, jolla on eloisa, valpas ja rohkea, joskin melko pehmeä luonne.
Karva on pitkää, rotumääritelmä sanoo "runsaat 7 cm ja takaosassa ylikin", mutta tämän päivän hoidolla ja ruokinnalla se on yleensä pidempi. Turkki on laineikas, ei sileä. Selvästi kihara tai säkkärä karvapeite ei ole sallittu. Karva on karkeahkoa, hienolaatuista ja kuivaa, ei kuitenkaan silkkistä.
Perinteisesti Schapendoes on ollut työkoira ja myös sen turkin tulee näyttää siltä. Se ei saa olla liian kammattu näyttelyssä, takkuja ei tietenkään saa olla.
Koira pestään kun se on likainen. Hollannissa schapendoes pestään harvoin, vain kun se on todella likainen ja silloinkin yleensä ilman shampoota.
Liika pesu pehmentää turkin, jonka tulee olla karkeaa. Oikeanlaatuinen turkki ei takkuunnu kovin helposti ja perusteellinen kampaaminen viikon - kahden välein riittää pitämään ongelmat poissa.
Schapendoes on aktiivinen ja energinen, sillä on oltava mielekästä tekemistä. Sen on saatava runsaasti liikuntaa tai aktivointia. Se on älykäs ja kykenee toimimaan itsenäisesti. Sen on oltava iloisen hilpeä, kekseliäs ja ystävällinen. Se ei saa olla käytökseltään hermostunut eikä aggressiivinen. Tuntemiaan ihmisiä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja lojaalisuutta. Schapendoes haluaa olla siellä, missä muukin perhe. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Se on valpas, eloisa, tottelevainen ja avoin karvapallo.
Rodun historia
Schapendoes on paimenkoirarotu, jota on käytetty lammaslaumojen paimentamiseen. Vuosisadan vaihteessa schapendoeseja oli Hollannissa kaikkialla, missä oli kangasmaata ja lammaslaumoja. Paimenet arvostivat rodun väsymätöntä työskentelyhalua, älykkyyttä ja kykyä itsenäiseen työhön. Schapendoes oli ja sen tulee olla todellinen paimenkoira, ei vaan luonteeltaan vaan myös ruumiiltaan ja sielultaan.
Tunnettu koira-asiantuntija P.M.C Toepoel on schapendoes-rodun kehittäjä. Hänen ansiostaan kiinnostus rotua kohtaan heräsi toisen maailmansodan aikana. Rotu oli lähes kadonnut vuosien 1940 ja 1945 välisenä aikana. Silloin käytettiin siitokseen jokaista schapendoesia, joka kyettiin löytämään. Hollannin Schapendoes-rotujärjestö perustettiin vuonna 1947 ja Raad van Beheer (Hollannin kennelklubi) tunnusti rodun väliaikaisesti vuonna 1952. Vuonna 1954 laadittiin rotumääritelmä ja aloitettiin rotukirjan pito. Rotu hyväksyttiin lopullisesti vuonna 1971, jonka jälkeen vain rekisteröityjä koiria on käytetty siitokseen. Hollantilaiset vaalivat rotua tarkasti ja oikean rotutyypin säilymistä pidetään tärkeänä. Sukulaisrotuja ovat partacollie, puli, pon, vanhaenglanninlammaskoira, briard, bergamasco ja Hassenin, Odenwaldin ja Ala-Reinin alueilla esiintyvä sakasalainen "schafspudel". Nämä kaikki keskenään samantyyppiset koirat ovat vuoristokoirien pieniä muunnoksia.
Rotu levisi 1980-luvun lopulla myös muualle Eurooppaan. Nykyisin Schapendoeseja on muutama yksilö myös Kanadassa ja USA:ssa. Suomeen ensimmäinen koira tuli vuonna 1989 Tanskasta. Koira on nimeltään Fagus Funny Fellow ja sen vanhemmat ovat Hollanista. Sen jälkeen rotua on tuotu myös Ranskasta, Tanskasta, Saksasta ja Hollannista. Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi vuonna 1993 ja vuoden 2004 loppuun mennessä kokonaisrekisteröintimäärä on jo 506 koiraa.
Suomen Schapendoes Ry - https://www.schapendoes.fi/